V-Pennut
15.09.2011
Pennut syntyivät, 3 urosta ja 4 narttua. "Lempinimiristiäisetkin" tuli pidettyä heti samantien, että alkaa hahmottaa kuka on kuka...
16-18.09.2011
Pikku punanenille maito maittaa kovasti, tisseillä on tungosta kuin Stockmannin hulluilla päivillä konsanaan... Mamma kyllä ottaa imetyshommat aika lunkisti...
19.09.2011
Pennut kasvavat nyt mukavaa vauhtia, painonlisäys vrk:ssa on n. 30-60g pennusta riippuen. Jopa pikkutyttö pilkkupää on ottanut parissa päivässä painoa mukavasti kokoonsa nähden, joten eletään toivossa että perjantainen takapakki johtui vaan jäämisestä maitojonon hännille huonoihin asemiin ja kasvu jatkuu samaan tahtiin.
Hirmuisen pirteänä ja topakkana pikkutyttö nyt asioitsee maitobaarissa, ja tuntuupa pienestä sutjakasta koosta olevan hyötyäkin tissibaarin ruuhkissa, pääsee äkkiä soluttautumaan hyviin asemiin läskimpien sisarusten ohitse pienistä kolosista! Kerttu vahtii pienoisiaan edelleen tarkkaan, eikä innokas apuhoitaja Kukka saisi yhtään kurkistella pentumaailmaan.
22.09.2011
Pennut täyttävät tänään viikon ja ovat päivän punnituksen mukaan pennusta riippuen lähes tuplanneet painonsa, pikku-Venlaa lukunottamatta, joka kuitenkin sekin on saanut painoa lisää päivittäin ihan kohtalaisen hyvin suhteessa kokoonsa ja painaa jo reilusti yli 300g.
Pennuista paksuimmat ja varmaan siis suurimmat syöpöt ovat sisarukset Viiru ja Viola, muiden tullessa hyvää vauhtia perässä. Elämä pentulaatikossa keskittyy edelleen maitobaarissa asioinnin ja nukkumisen ympärille, suurimpien (ja äänekkäimpien) kriisien ollessa maitobaarin lähteminen kesken happy hourin muualle tai pentu-paran eksyessä sisaruksistaan laatikon vastakkaiseen nurkkaan.
25.09.2011
Vilkkaampia aikoja odotellessa muutama nukkumapotretti viime päiviltä. Josko tässä pian olisi muutakin uutisoitavaa kunhan silmät aukeavat...
29.09.2011
Pennut täyttävät tänään "jo" kaksi viikkoa. Silmät ovat kaikilla raollaan, ja samoin pentulaatikossa on koittanut jonkinasteinen yleinen liikekannallepano. Pennut nousevat jaloilleen ja väliin huojunta on melkoinen, kumoon kupsahduksia sattuu, mutta sitkeästi pienet kyllä yrittävät uudestaan, ainakin jos ihana maitobaari sattuu olemaan lähistöllä.
Valveillaoloaikana edellenkin kuitenkin pääasiassa ruokaillaan ja sitten uni taas voittaa, pientä kävelyharjoittelua yrillään hetki silloin tällöin, mutta tästä eteenpäinhän vauhti vaan pikkuhiljaa kiihtyy..
05.10.2011
Huomenna pennut täyttävät jo kolme viikkoa, ja liikehdintä pentulaatikossa on jo välillä suorastaan huimaa. Ensimmäiset kauniit ja notkeat on jo bongattu pentulaatikon reunalle nousseena, veljekset Viiru ja Veeti ovat tässä erityisen kunnostautuneita, toistaiseksi ei vielä kukaan ole onnistautunut pudottautumaan laidan toiselle puolen, mutta luultavasti sekin aika on hyvin pian käsillä että pennuille pitää laajentaa hiukan suurempi leikkikehä.
"Oikeaa" ruokaakin pitäisi lähiaikoina alkaa ihmettelemään, ensimmäiset matolääkkeet nautittiin jo alkuviikosta suuren maiskutuksen säestyksellä. Vaikka pentulaatikossa kävelyharjoitellaan ja painitaankin ahkerasti, on kaiken tuollaisen vangitseminen kameraan ihan onnen kauppaa ja ilmeisesti ei lottoon kannata tässä taloudessa suunnattomia omaisuuksia edelleenkään sijoittaa, vinksahtaneiden kuvien määrästä päätellen. Jostain kumman syystä nukkuvia tai unisia pentuja on niin helppo kuvata!
09.10.2011
Vaikkakin ylläolevat kuvat ovat eiliseltä, on suuria mullistuksia tapahtunut pentujen elämässä sen koommin viikonlopun aikana. Lauantaina ensimmäiset vieraat kävivät tutustumaan tulevaan perheenjäseneensä, vielä ei tokikaan tiedä kuka mihinkin muuttaa. Iltapäivällä ensimmäisten kävijöiden mentyä katsoin olevan aiheelliseksi ottaa pienet päiväunet kun kaikki muutkin nukkuivat ja uneliaisuushan tarttuu :), niiltä heräsin kunnon piipitykseen, 2 pentua yli laidan, toinen oli pikku-Venla ja toinen jäi siinä hässäkässä vähän hämärään, mutta olisivatko asialla olleet ketterät pikkutytöt Venla ja Viola. Tämän seurauksena piti ryhtyä kiireellisiin toimenpiteisiin, ja niinpä "taivas aukeni" pentulaatikon sorretulle kansalle eli vapaus koitti pentuaitauksen ensimmäisen laajennuksen muodossa. Voi sitä suuren maailman ihmeellisyyyttä, tuntui että vilinä ja vilske pentulassa lisäntyi samantien.
Tänään sitten saimme lisää vieraita, kun Kerttu-mamman kasvattaja Malin poikkesi yllätyskylässä pentuja ihastelemassa. Tämän jälkeen oli vielä yhden uuden ja ihmeellisen uutuuden vuoro, pentujen eteen ilmestyi lautanen täynnä puuroa, pienen ihmettelyn jälkeen oli lautasella röhnöllään ainakin 3 pentua muiden yrittäessä ängetä sekaan, eli pöytätavoissa on pikkuväellä vielä rutkasti parannettavaa. Alkuihmettelyn mentyä kuitenkin puuro hupeni vadilta hurjaa vauhtia, ja sen päälle päästiin vielä mamman maitobaariin herkuttelemaan. Täytynee yrittää saada tallennettua pikkupossuttelijoiden syömäpuuhat valokuviin tässä lähiaikoina.
14.10.2011
Eilen pennut täyttivät 4 vkoa, ja vauhti pentuaitauksessa senkun vaan kiihtyy. Ruokaa syödään hyvällä ruokahalulla ja painoa kertyy päivittäin kivasti, pikku-Venla pilkkupää saa painoa lisää suhteessa eniten, lihoessaan nykyisin n. 100g päivävauhtia. Isoimmat pennut (Valtteri, Veeti ja Vilja) hätyyttelevät jo 2 kg:n rajaa "keskikastin" liikkuessa tästä 200g sisällä, Venla-keijukainen painii ihan omassa höyhensarjassaan mutta painaa sekin jo ihan kunnioitettavat 1300g ja rapiat.
Ruokailun jälkeen uni tulee yleensä nopeaan, ja sitten pennut nukkuvatkin melkein tauotta pari tuntia, tämän ovat saaneet jo tuta jotkut meillä pentuja katsomassa käyneet jotka ovat sattuneet paikalle ruuan jälkeen ja saaneet ihastella umpiunisia pötkylöitä.
Aamuisin painit päivän ensimmäistä ruokaa odotellessa ovat ihan hauskinta seurattavaa, pennuilla on jo hampaat, joten niitä on jo mukava koetella eri paikkoihin, pentulaatikon kulmaan ja kasvattajan varpaisiin ja niillä saa jo myös ihan pitävän otteen vaikka sisaruksen hännästä. Pennut liikkuvat jo siihen malliin, että pentuaitauksen laajennus tapahtunee heti viikonlopun alkajaisiksi, eiköhän laajennus tuo taas samantien aina vaan huimempaa vauhtia peliin.
19.10.2011
Jo viisi viikkoa ikää huomenna, kyllä aika menee nopsaan! Pienten walesinalkujen paini vaan yltyy hurjemmaksi, ruoka maistuu, vielä myös mamman maitobaarista kuin myös puurolautaselta, pöytätavatkin ovat parantuneet. Vapaudenkaipuutakin ilmeisesti koetaan, pennut seisovat jo aitauksen "luukulla" ja huutavat kun tulen kotiin. Ulkoilmaankin pitäisi päästä tutustumaan ihan lähipäivinä heti kunhan vaan säät sallisivat.
Myös viraliset nimet on nyt päätetty, pojista tulee Velvet Sky, Viva Las Vegas ja Vitamin D, tytöistä Vanilla Twist, Valentine Girl, Violet Hill ja Virtual Joy.
20.10.2011
Tänään siten päästiin ulkoilemaan ensimmäistä kertaa, ja jännää oli! Äkkiä sitä kyllä 7 kpl pikkuwaleseja onnistui levittäytymään laajalle aluelle, väliin piti vähän piipitellä uudessa omituisessa paikassa , mutta sitten taas mentiin ja välillä pidettiin pientä piknikkiä kun sattui kätevästi eväätkin olemaan matkassa.
Ulkoilun jälkeen syötiin, ja nähtävästi ulkoilu oli hyvin rasittavaa koska pikkuiset nukkuivat syötyään sen jälkeen tavallista pidempään. Toivottavasti säät suosisvat ja päästäisi tätä uutta harrastusta päivittäin harjoittamaan.
24.10.2011
Viikonlopun aikana saatiin otettua ensimmäiset potretit pennuista, kiitos Niinalle avusta, onnistuminen hiukan vaihteli, toiset pennut olivat yhteistyöhalukkaampia kuin toiset, ja toisten kanssa ei koskaan oikein osuttu siihen otollisimpaan hetkeen asialle, vaikka useita ruoka- ja lepotaukoja pidettiinkin ja tuloksena on kuva vähän vänkylehtävästä pennusta. Seisomakuvien ottaminen on niiiiin sekunneista kiinni.
Kerttukin kantoi oman kortensa kekoon antamalla ainakin Veetille vielä viime hetken neuvot ja ohjeet sekä katsomalla että pentu on puhdas kuvauksessa. Pentujen 5 viikkois potretit löytyvät siis täältä. Lisäksi vielä emonrakkaudentäyteisiä tunnelmia päivän ulkoiluhetkeltä videoleikkeen muodossa
27.10.2011
Tänään tulee pentujen matkamittariin jo 6 viikkoa täyteen, ja sen kunniaksi niillä olikin sitten varsin aktiivinen ja jännäkin päivä. Ulkoiltu on kahteen otteeseen, kynnet on leikattu taas kerran ja matokuuri nro 3 nautiskeltu. Sitä uutta ja ja jännää oli ensimmäinen automatka eläinlääkärintarkastukseen ja takaisin.
Alkumatkalla täytyi vähän piipittää, onhan se kurjaa jos kesken vauhdikkaimpien pihalla juoksujen pakataan koppiin ja kiikutetaan johonkin outoon isoon vekottimeen sisälle. Äkkiä väki kuitenkin uinahti auton hurinoissa, varmaan asiaa edesauttoi että olivat jo edellisenä iltana saaneet yhden kuljetusboxin ihmeteltäväkseen, alkuun sekin oli vähän jännä, mutta aamulla sen sisältä sitten löytyi jo pehmopossu, että mitälie sitten yöaikana boksissa puuhattu.
Eläinlääkärillä tutkimisen ja rokottamisen ajan pennut käyttäytyivät oikein kiltisti, ja sitten nukuttiin omassa tutussa kopissa taas kotiin asti. Eiköhän tästä ensimmäisestä eläinlääkärissäkäynnistä jäänyt pennuille ihan mukavat/neutraalit kokemukset. Kotiintultua meni ruokailu tällä kertaa kaiken jännyyden jälkeen vähän närppimiseksi, ja sitten nukuttiin vielä lisää, kukin omalla tyylillään...
03.11.2011
Pennut täyttävät tänään 7 vkoa, ja huomenna on meillä edessä haikeat mutta toisaalla onnentäyteiset hetket, kun seitsikon ensimmäiset Valtteri ja Vieno muuttavat omiin koteihinsa Kouvolaan ja Pyhtäälle. Onneksi kotiin jää rellestemään vielä seuraavaan viikonloppuun asti Vilja, Viola Ja Veeti, Viiru-pojalle ja pikku-Venlalle vielä sitä oikeaa omaa kotia haeskellaan.
Pentujen vauhti vaan kiihtymistään kiihtyy. Pikku hunnilauma mellastaa pihalla aikamoista kyytiä ja kaikenlaista jännää on koettu. Tämän aamun paras leikki oli puutarharukkasen retuutus "miehissä" ja kukkaruukun kuskaaminen, taitavat nämäkin pienokaiset olla kuin pienet ihmislapset ja sitä mieltä että yksinkertaisimmat lelut ovat ne parhaat. Kun ulko-ovi aukeaa juostaan pihalta samantien hirveää kyytiä jonossa eteiseen ja keittiöön mellastamaan hetkeksi, ja kun huutelen pennuille ruuallekutsuhuutoa on sakki vinkumassa ja odottamassa aitauksen vierellä päästäkseen verkon toiselle puolelle "omaan kotiinsa" syömään. Fiksuja ipanoita.
Mammakin taitaa olla vihdoin laittanut maitobaarin hanat jo kunnolla kiinni, ja antaa enää satunnaisesti pentujen roikkua tisseissään eikä pentujakaan aina tyhjä pöytä edes kiinnosta vaikka Kerttu pentuaitauksessa käykin tarkistuskäynneillä ja loikoilemassa ihan kuin pentujaan ihailemassa. Tänään nähtiin jo ensimmäinen vankilapakokin, kun Vieno tulla tupsahti aitauksesta pakosalle, mielenkiinnolla jään odottamaan mitä vielä jäljelle jäävä villi viisikko ensi viikolla keksii
07.11.2011
Niin siinä sitten kävi, että perjantai lauma väheni kahdella, kun sisarukset Vieno ja Valtteri muuttivat omiin koteihinsa. Valtteri muutti Kouvolaan ja sai nimen Urho, Helmi muutti Pyhtäälle ja tunnetaan nykyisin nimellä Helmi. Sekä urhoollinen Urho että herttainen Helmi ovat kotiutuneet omiin koteihinsa kuuleman mukaan todella hienosti, joten kasvattaja voi olla rauhallisin mielen ja keskittyä pysymään jäljellä olevan viisikon vauhdissa mukana.
Vauhti tuntuu aina vaan kiihtyvän, valokuvaus on jo aikamoinen urheilusaavutus (miksi kaikki kamerat ovat niin hitaita?) ja puppekamerassakin on hiljaisia hetkiä pentujen ulkoillessa tai sitten viettäessä riehuntahetkiä muualla huoneissa.
Onneksi vielä toistaiseksi koko lauma on pysynyt muuten vankilassaan ilman mitään pakoyrityksiä, jospa kaikki "ulkoilu" kumminkin väsyttää sen verran. Tässä kuitenkin muutama videoklippi viikonvaihteen ulkoiluilta, tällä kertaa paparazzi ei pysynyt muuten perässä ja sai vain ihan vinksahtaneita kuvia!
11.11.2011
Taas on eletty eron hetkiä, kun tänään omin koteihinsa haettiin Vilja ja Viola. Vilja muutti Espooseen ja sai nimen Penni, Viola puolestaan muutti sijoitusperheeseensä Povooseen ja on nyt kutsumanimeltään Menni. Huomenna haetaan omaan kotinsa vielä Veeti, ja sitten jäämme odottelemaan koska oikea ikioma koti löytyy Viirulle ja Venlalle. Kuulumiset "maailmalta" ovat kertoneet, että jo viikko sitten omiin koteihinsa muuttaneet Urho ja Helmi ovat kotiutuneet hienosti, olleet reippaita ja päässeet jo tutustumaan monenlaisiin uusiin ihmeelliisiin asioihin. Tuollaisia viestejä on niin ihanaa saada.
Pennut ovat jo niin isoja että jouduin jo tekemään suuria muutostoimenpiteitä pentuaitauksessa vankilapakojen yleistyessä. Ei taida oikein pelkkä pennuille selittäminen riittää että minun poissaolessani turvallisin paikka pikkupentulaumalle on omassa aitauksessaan eikä hillumassa valvomatta ympäri taloa. Nyt tänään pennut olivat pysyneet kiltisti kolminkertaisin kalterein vahvistetusta vankilassaan ja hyvä niin. Vankilaa on vahvisteltu mm. tiiliskivillä, ja niiden päällä onkin se melkein paras nukkumapaikka pentujen mielestä, ja sinne pääsyä jopa välillä melkein jonotetaan.
Nyt pennut ovat ulkoilleet jo pimeälläkin aamuin illoin, vaikka pihallamme loistaa vain yksi vaivainen ulkovalo, todellinen "tuikku" pimeydessä, ei se tunnu ainakaan pentuja haittaavan, pimeyden keskeltä huhuilen tutkimusretkikuntaa ilmaantuvaksi milloin mistäkin suunnasta, hyvin estottomia pieniä seikkailijoita nämä tuntuvat ainakin turvallisella kotipihalla olevan, ja onneksi tulevat hännät ylväästi pystyssä töpöttäen kun heitä huutelen.
13.11.2011
Tänäänpäs sitä onkin kotona autiolta tuntunutkin, kun Veetikin lähti eilen omaan kotiinsa Espooseen. Onneksi kuitenkin viesitit pikkuväestä kulkevat ja kertovat että hyvin menee ja reippaana ollaan, ja ihania kuviakin on jo sähköposti tuonut, kiitokset kaikille lähettäjille!
Kotona on siis jäljellä enää varsinainen vauhtikaksikko Venla ja Viiru, sisko ja sen veli ovat hyperhauskoja pikku puuhastelijoita, ja ovat saaneet viettää nyt hyvinpaljon aikaa valtoimenaan huoneissa, ja siitähän johtuen vankilassa lusiminen ei enää oikein maistuisi ja protestointi välillä sinne päiväunille joutuessa on sangen äänekästä!
Onneksi kuitenkin uni siellä tulee, ja sen jälkeen jaksaa taas vipeltää häntä pystyssä pihalla ja sisällä. Pentulaatikkokin muutti jo takaisin varastoon, ja naperot ovat saaneet totutella uuteen "aikuisten" petiin. Hyvin tuntuu siinäkin sitten kuitenkin uni maistuvan, kunhan vaan malttaa nukkua
22.11.2011
Taytynee kirjoitella kuulumisia vielä kotona olevalta kaksikolta niin kauan kun he elämäämme sulostuttavat. "Pentuvankila"-ajat ovat nyt historiaa, nopea ja ketterä Venla alkoi olla niin ammattimainen sieltä pakenemisessa, että aidan ylitys sujui sekunneissa korotuksista viis, ja vähemmän akrobaatin kykyjä omaava Viiru-parka jäi puolestaan tietenkin yksinäisyyttään toiselle puolen kiljumaan, joten kaksikko on nyt sitten saanut olla muiden koirien seurana koko ajan, viime aikoinahan vankilassa käytiin vaan nukkumassa tai oleilemassa poissaollessani, nyt ei siis sitäkään. Tosin Kerttu-mamma kehitteli vankilalle uuden käänteisen käyttötarkoituksen, ja alkoi käyttää sitä pakopaikkana pentujen riehunnan tieltä, siis silloin kun ei itse ole innokkaimpana villitsemässä pentuja mitä usein tapahtuu :).
Kyllä tästä uudesta vapaudesta onkin otettu kaikki ilo irti, parittomia sukkia löytyy milloin mistäkin nurkasta, ja kauhean söpösti sisarukset sitten nukahtavat koppaansa tai milloin minnekin. Ulkoilun tarkoituskin on vallan hyvin valjennut molemmille, siommat asiat hoidellaan pääsääntöisesti hienoti pihalle, liruja sattuu välillä tulemaan sisällekin, ainkin jos kasvattaja haaveilee eikä päästä heränneitä pentuja ajoissa ulos. Ulkona kaksikko vipeltää täydellä höyryllä Kertun ja Kukan vanavedessä pitkin tonttia, tutkimusretkiä laajennetaan hihnassa myöskin aidan ulkopuolelle ihmettelemään siellä alkavaa maailmaa.
Y.m. johtuen myöskin puppekameran lähetykset ovat kokonaan päättyneet tältä erin, lisää realityshowta sitten taas seuraavan pentueen synnyttyä.
04.12.2011
Kotijoukoilta terveisiä, kelit ovat kamalat mutta sitkeästi vaan täytyy ulkoilla tuulesta ja sateesta ja mudasta ja kurasta huolimatta. Tulisipa pakkaset, ja ehkä vähän luntakin, siinä sitä olisikin uusi ihmettelyn aihe pikkukoirille.
Kotipihalta ei kovin suuria uutuuksia taida enää löytyä, saunan alla rymytään jatkuvasti ja retkeillään Kukkasen perässä hännät kaikilla ylväästi pystyssä. Sisällä sitten painitaan, väliin 4 koiran keksen ja väliin juniori- ja seniorisarja erikseen. Vauhtia siis riittää... Ihan vauhdikasta oli viime lauantainakin, kun Menni-sisko kävi mammaa ja sisaruksia + Kukkaa moikkaamassa, pari kuvaa näistä treffeistä alla.
17.12.2011
Ja niin on taas väki vähentynyt, Viiru-poika muutti omaan kotiinsa Espooseen ja tunnetaan nyt nimellä Robi, laatikkonimeen johtanut tunnusviiru alkaakin olla kasvun myötä kohta tuskin havaittavissa.
Onnea matkaan Robille, kotona oli heti hirveän hiljaista kun pikku Venla täällä enää tepsuttelee ja tuntuu välillä olevan sitä mieltä että jotain oleellista tässä nyt puuttuu, Robi ja Venlahan ehtivät olla täällä riehukavereina 5 vkoa kahdestaan.
Eiköhän Venla pian totu siihen ettei velipoikaa ole nujuutettavana, onneksi viikonloppukylään ja riehukaveriksi saapui yön ylli nukuttua ikioma Menni-sisko, ja vauhti onkin ollut alkuun ainakin hyvin huimaa :)
01.01.2012
Venla muutti omaan kotiinsa joulun jälkeen, yllä vielä kuvat kasvattajan epätoivoisesta yrityksestä ottaa joulukuvia Mennin taannoin täällä ollessa viikonloppukylässä, yritys mallia tuhoontuomittu :D, koska siskoksilla sattui juuri olemaan hurja riehuvaihde päällä!
^Sivun alkuun