 Minä ja kasvattini Santeri alias C.I.B FI&EE MVA |
Olen Maarit Ruotsalainen ja asustelen koirineni Kaarenkylässä, joka on pieni kaunis kylä noin 14 km Porvoon kaupungista Mäntsälään päin. Olen harrastanut walesinspringereitä jo kaukaiselta 1980-luvulta lähtien jolloin hankin ensimmäisen walesinspringerini, kasvatustyöni alkoi v. 1997 jolloin syntyi kennelin ensimmäinen pentue, Dirlian M-pentue. Sittemmin pentueita on syntynyt korkeintaan n. yksi per vuosi, välissä pidempiäkin taukoja. Vuonna 2012 sain vastaanottaa Suomen Kennelliiton Vuolasvirta-palkinnon joka myönnetään ansiokkaasta pitkäkestoisesta kasvatustyöstä.
Walesinspringerspanieliharrastukseni siis alkoi "virallisesti" syksyllä 1986, kun hankin ensimmäisen welshini Popan, FI MVA Rocbee Kernel Goldheart. Vuonna 1994 meille tuli toinen welshini "Tyyne" KANS FI&EE MVA EEV-98 Rocbee Victoria Cross, kennelimme "kantamummi, ja kohtaloni rodun parissa alkoi olla sinetöity. Tyynen ensimmäisestä pentueesta kotiin jäi ihana Veera, Dirlian Moonlight Molly, kennelin ensimmäinen KANS MVA. Tyynen tyttäristä kotiin jäi sittemmin myös Kirsti, FI & RUS MVA Dirlian Nice Surprise, kolmen Dirlian-pentueen emä. Enemmän Popa-herrasta, Tyynestä, ja muutenkin koiraharrastukseni alkuajoista voit lukea enemmän sivulta ”kuinka kaikki alkoi”
Tällä hetkellä minulla on kotona seuranani 2 koiraa, kerttu (C.I.B F I& EE MVA Eastfarms' Joy At Dirlian) ja Kukka, FI&EE MVA Eastfarm's Magnolia. Tämän kaksikon lisäksi minulla on muutama sijoituskoira, jotka löytyvät Koirani-sivuilta.
Koska koirani asuvat talossamme kanssani, tarkoituksena olisi ettei koiramäärä kotonani koskaan (toivonmukaan!) kasva kolmea suuremmaksi. Kasvatustyöni pohjautuukin siksi paljolti sijoituskoiriin, ja minulla onkin ollut ilo ja onni saada sijoituskoirieni "kotijoukoiksi" todella mukavia ja yhteistyökykyisiä ihmisiä. Näillä näkymin pentueita kennelissämme tulee olemaan tulevaisuudessakin korkeintaan noin kerran vuodessa.Tavoitteenani on kasvattaa terveitä rodunomaisia walesilaisia, jotka tuottavat iloa omistajilleen niin rakkaina perheenjäseninä kuin harrastuksissakin.
Vuosien mittaan koirat ja koiraharrastus on alkanut viedä lähestulkoon kaiken vapaa-aikani, joten kaikki muut erityiset harrastukset ovat vähitellen jääneet vähemmälle. Näyttelyissä käyminen on ollut pääharrastukseni, tottelevaisuuskoulutuksissa olemme käyneet jokaisen koirani kanssa tarpeen mukaan, päätavoitteena koiranomistajan elämää niin paljon helpottava järkevä käytös ja muidenkinlaisten koirien kuin walesilaisten tapaaminen, täällä maalla asustellessa kun kontaktit muiden koirien kanssa tahtovat jäädä muuten aika vähäisiksi. Nautin itse suunnattomasti kaikenlaisesta metsässä retkeilystä, ja koirani tietysti myös, joten ulkoilemmekin enimmäkseen lähimetsässä, missä koirat saavat juosta vapaana kaikkia outoja hajuja tutkien ja seuraten, mielestäni maailmassa tuskin onkaan ihanampaa näkyä kuin punavalkoiset walesit innokkaana viilettämässä vihreässä tai lumisessa metsässä. Keväisin ja syksyisin, aikataulujen yms. salliessa, olemme harjoitelleet verijälkeä, toistaiseksi lähinnä koirien iloksi, kenties joskus taas/vielä uskaltaudumme kokeisiin asti, kunhan aikataulu sallisi hiukan tehokkaamman harjoittelun. Pitääkseni rakkaat luppakorvani ja itseni ruuan syrjässä kiinni sekä tietenkin rahoittaakseni tämän hauskan harrastukseni työskentelen mittausryhmän esimiehenä Porvoon kaupungin palveluksessa.
Koirat ovat olleet minulle tärkeitä aina, silloinkin kuin minulla ei vielä ollut omaa. Vaikeaa olisikin kuvitella elämää ilman niitä ja kaikkea muuta tämän rakkaan harrastuksen mukanaan tuomaa - lukemattomia muistorikkaita hetkiä ja hyviä ystäviä.
 Kotimme kesällä 2002 |