In English
Kerttu&Hippu nauttivat syksyisestä päivästä

Nämä sivut on omistettu punavalkoisille vauhdikkaille ilopillereille, Walesinspringerspanieleille.

Walesinspringerspanieleita vuodesta 1986
Pienimuotoista kasvatusta vuodesta 1997
SKL:n Vuolasvirta-palkinto ansioituneesta kasvatustyöstä 2012

Kuinka kaikki alkoi

Olen ollut "hulluna" koiriin varmaan koko ikäni. Pikkutyttönä olin aina kaikkien mahdollisten koirien "kimpussa", siinä sivussa tuli sitten hoideltua muitakin eläimiä kaikenlaisista ulkoa löytyneistä ötököistä lähtien. Samanhenkisen ystäväni Minnin kanssa ulkoilutimme varmaan kaikki mahdolliset seudun koirat jotka vain mukaamme saimme, ikimuistoisimpana kai on mieleen jäänyt viisas Peppi-collie.

Syksyllä 1981 perheeseemme tuli ensimmäinen koiramme, ikimuistoinen Jimmy, pitkäkarvainen tricolorvärinen collie of Taipe David (i. of Taipe Dark Skipper e. Evidence). Jimmyn kanssa aloittelin sitten varsinaista koiraharrastustani, kävimme tottelevaisuuskoulutuksessa ja muutamassa näyttelyssäkin, näyttelyharrastus tosin hiipui aika pian menestyksen jäätyä heikohkoksi.

Jimmy

" JIMMY " OF TAIPE DAVID
1981-1994

Donna

Springeripäivät Padasjoella 1984.
Sylissäni ensimmäisen welshini emä "Donna"

Walesinspringerspanielit noteerasin ensimmäisen kerran vuonna 1984, kun Jimmyä ulkoiluttaessani tutustuin ystääni Sariin ja kahteen hänen walesiinsa, "Jessiin" (Fagottifanny) ja "Donnaan" (Kans&Fin&N Mva Sprightly Ruby Red). Ihan ensimmäisenä minua viehätti welshin iloinen ja ystävällinen luonne, punavalkeaa kauneutta aloin arvostaa pian sen jälkeen... Jokatapauksessa kului tuskin kauankaan, kun olin ihastunut näihin touhukkaisiin höseltäjiin, ja tiesin, että welshi minunkin olisi saatava! Mutta kuten hyvin arvata saattaa, vanhempani olikin sitten vaikeampi saada vakuuutuneeksi asiasta, olihan Jimmynkin tulo perheeseemme ollut kovan työn takana! Siinä sitten tuli reissattua näyttelyissä ympäri Pohjoismaita sekä kaikissa muissa mahdollisissa koiratapahtumissa ikiomasta welshistä haaveillen.

Unelmani totetui siten vihdoin syyskuussa 1986, kun minulle tuli ensimmäinen welshini "Popa" Fin Mva Rocbee Kernel Goldheart (i. Kans&Fin&N Mva PMV-85-86 V-87-88 Delkens Turul e. Kans&Fin&N Mva Sprightly Ruby Red). Olisin halunnut narttupennun, mutta koska meillä oli jo Jimmy, tuntui uros viisaammalta valinnalta. Ja niinhän se olikin, koiraherrat Jimmy ja Popa elivät elämänsä loppuun asti yhdessä ylimpinä ystävinä, toistensa täydelliset vastakohdat upeasti toisiaan täydentäen.

Koska näyttelyuramme Jimmyn kanssa oli ollut lyhyt ja ohdakkeinen, odotin tietysti innoissani Popan varttumista näyttelyikään. Se oli 10 kk:n ikäinen kun vein sen ensimmäiseen näyttelyynsä (Joensuun kv-näyttely, tuomarina Ritva Raita) josta se sai sertin ja oli rotunsa 5.paras. (Se oli vielä aikaa, jolloin urokset ja nartut kilpailivat yhdessä ROP-luokassa). Ei liene vaikeaa arvata, että innostukseni vain kasvoi! Ja Popaa oli ilo näyttelyttää, vaikka itse se ei olisi näyttelyistä niin piitannut, ilmeisesti niissä oli sen mielestä vain tylsää). Se ehti saada 10 sertiä ennenkuin tuli valioksi 2 vuotta täytettyään ja läpäistyään taipumuskokeen ensi yrittämällä. Kansainvälisen valion arvo siltä jäi ulkomaan CACIB:in päähän (juuri kun suunnitelmissamme oli matka Haaparannan näyttelyyn, Ruotsi ja Norja sulkivat rajansa!) Jopa jälkikokeisiin eksyimme Popan kanssa kerran (ahkerasti kotimetsässsä treenattuamme) tuloksena "kunniakas 0". Kokeissakäymisen jäämisestä tähän yhteen kertaan voitaneen syyttää omia kiireitäni, Popalla ainakin olisi intoa riittänyt...

Popan kanssa maailmalla matkatessani innostukseni rotua kohtaan vain lisääntyi, ja aloin pikkuhiljaa haaveilla narttuwelshistä ja vähän kasvatustoiminnastakin. Mutta tokikai oli jo selvää, ettei vanhempieni sietokynnystä voisi rasittaa enää yhdelläkään koiralla. Vuonna 1993 muutin sitten viimein ensimmäiseen omaan kotiini Porvooseen, ja tarkoitus oli, että Popa olisi muuttanut kanssani. Mutta eipäs vanhoja herroja niinvain erotettukaan toisistaan, hyvin äkkiä tuli selväksi ettei Popa sopeutuisi kaupunkikoiraksi lähes koko ikänsä omakotitalossa asuneena, ja taisi ikävä Jimmy-ystäväänkin vaivata. Niin Popa sitten muutti takaisin vanhempieni ja Jimmyn luo, ja eli siellä elämänsä loppuun hemmoteltuna ja tyytyväisenä. Minulla tietenkin oli nyt elämäni tilaisuus hankkia se unelmieni narttupentu, mutta eipäs se tälläkään kertaa onnistunut ihan noin vain, vuodenpäivät sain odotella ennenkuin Kennel Rocbeessa syntyi seuraava pentue. Olin itse mukana kun tuo ensimmäinen Rocbee V-pentue syntyi, vieläkin muistan nuo ihanat ajat kuin eilisen päivän. Näin siis minulle tuli iki-ihana "Tyyne" , Kans&Fin&Est Mva EstV-98 Rocbee Victoria Cross (i.Fin Mva Rocbee Private Soldier e. EuJV Rocbee Quibble Dibble), kennelini kantanarttu ja kolmen ensimmäisen Dirlian-pentueen emä. Tuosta ensimmäisestä pentueesta kotiin jäi sitten valloittava huiskahäntä Veera, Kans&Fin&Est Mva ESTV-02 Dirlian Moonlight Molly ja toisesta vähän salakavalasti Kirsti, FIN & RUS MVA Dirlian Nice Surprise ja alkoi olla itsestäänselvää, että olin lopullisesti walesirodun mukanaanviemä...

Jimmy ja Popa

Ikuiset ystävykset Jimmy ja Popa